Elämää lasten kanssa

Minulla on kaksi ihanaa lasta ja työni itsenäisenä FitLine- ja BeautyLine -edustajana on mahdollistanut sen, etteivät he ole päivähoidossa vaan vuorottelemme miehen ja isovanhempien kanssa heidän hoidon täysin. Tytöt ovat suurin syy miksi tätä työtä teen ❤️❤️❤️ Esikoinen menee syksyllä ekalle ja nuorempi täyttää joulukuussa 5 vuotta (allaolevassa kuvassa kävelevät reippaina bussille kun lähdettiin bussiseikkailulle). Tänään tuli tilanne, joka kääntyi mielessäni niin suoraksi metaforaksi tästä työstäni että päätin jakaa sen kanssanne.


Aamulla mentiin esikoisen kanssa pyörällä kesäkerhoon eli pyörällähän hänet piti sieltä poiskin hakea. Lähdettiin junnun kanssa hieman liian myöhässä. Esikoinen pyöräili tuossa iässä jo täysin, mutta junnu haluaisi vaan potkulautailla ja tuskastuu kun ei pääse pyörällä tarpeeksi lujaa. Nyt hän on luvannut harjoitella potkupyörällä 10 kertaa ja sitten oppii ajamaan oikealla pyörällä ilman apupyöriä. Äidin tyttö, uskon täysin että käy näin miten hän on päättänyt 🙂

Lähdimme siis myöhässä ja oli valittava lyhin, ei niin lapsiystävällinen reitti. Jouduin jatkuvasti naputtamaan keskittymisestä ja eteenpäinmenosta ja taisipa sana ”kiire” vilahtaa aika usein. Toki myös kehuin kun matka eteni ja kannustin. Mutta minulla oli oma tavoitteeni (ehtiä ajoissa hakemaan esikoinen) ja hieman jouduin painostamaan pientä. Ehdittiin, eikä oltu edes viimeisiä. Mutta mieli ei ollut hyvä.

Kotimatkalle valitsin lapsiystävällisen reitin jossa ei ollut pahemmin mäkiä eikä tienylityksiä. Esikoinen halusi mennä itse, mutta vähän hänen menoa hidastin. Ja kerroin koska saa mennä tien yli jne. ”Äiti, mä haluan osata itse, älä kokoajan opasta!” Hän meni meidän edellä, hieman kaipasi vahvistusta risteyksissä ja muistutusta risteävien pyöräteiden huomioimisesta. Lähellä kotia tunnisti reitin ja meni itsekseen kotiin. Tiesin että on fiksu tyyppi ja annoin mennä.

Pienemmän kanssa haasteita riitti. Melko alkumatkasta polkupyörä karkasi käsistä pöpelikköön ja sattui ja itketti. Lohdutuksella selvittin takaisin matkaan. Välillä mutkiteltiin suuresti kun keskittyminen eteenpäinmenoon herpaantui. Välillä matka sujui upeasti kun keskittymistä riitti. Joku kauhea esti liikkumista välillä ja se oli niin kamala asia kuin tuuli. Isosiskon hävitessä mutkan taakse tuli itku siitä että sisko menee liian lujaa eikä hän pysty samaan eli hän lopettaa kaiken.

Suoralla, jolla isosisko sitten todella lähti kotiin eikä jaksanut enää himmailla, menohalut hiipuivat täysin. Yritin maaritella, mutta sitten otettiin aikalisä. Syötiin rauhassa Saksasta tuomaani seesam-patukkaa ja juteltiin että mekin päästään perille samaan paikkaan, vähän hitaammin vain. Aikalisän ja juttelun jälkeen meno jatkui iloisena. Kunnes taas meni elo pilveen. Mutta nyt auttoi vaan pieni pala patukkaa ja ilo palasi. Ihan lähellä koti alkoi todella paha mutkittelu ja epäolennaisuuksiin keskittyminen. Kun muistutin kodin jo lähes näkyvän, loppumatka sujui reippaasti.

Mitä siis tämä tarina tekee täällä hyvinvointiblogissa? Se kertoo työstäni hyvin paljon. Minä olen siinä tarinassa oma itseni, tiiminvetäjä, tuki, kannustaja, huolehtija ja toisaalta myös välillä hieman potkijakin jos tavoitteita on. Äitinä myös opin päivittäin aivan valtavasti ihanilta lapsiltani, aivan kuten opin kaikilta tapaamiltani ihmisiltä. Muksut ovat karkeita esimerkkejä tiimiläisistäni. Menomatka opettelevan pyöräilijän kanssa oli kauhutilanne, jossa pyrittiin vaan maaliin hinnalla millä hyvänsä. Jos oltaisiin lähdetty ajoissa, oltaisiin päästy paremmilla mielin perille (olipa sitten kyseessä terveyteen tai talouteen liittyvät asiat, sama pätee). Jouduin maarittelemaan, houkuttelemaan ja jopa komentamaan. Onneksi tällaista tilannetta ei oikeasti ole koskaan tiimissä ollut 🙂 Ehkä itseäni välillä kohtelen näin, ei sekään ole hyvästä.

Kotimatkalla oli sitten mukana kaksi erityyppistä tiimiläistä. Toinen oli jo ahkerasti tehnyt esityön ja halusi saada tuloksia nopeasti. Kaipasi minulta vain pientä tukea vaikeammissa kohdissa, mutta pääsääntöisesti halusi pärjätä ja pärjäsikin itse. Hän tulee kuitenkin aina olemaan minulle tärkeä ja rakas, autan aina kun tarvitsee, mutta luotan myös pärjäävän ja pyytävän apua reippaasti.

Toinen tiimiläinen oli sitten aivan eri vaiheessa, muttei hän nähnyt omaa matkaansa vaan vertasi hitaampaa vauhtiaan tähän itsevarmaan tiimikaveriin. Ja koki epäonnistuvansa kun ei pystynyt samaan. Tiesin kuitenkin kokoajan että niin kauan, kun hän ei luovuta, pääsemme ihan samaan lopputulokseen kuin nopea menijäkin. Ainoa asia mikä olisi pilannut meidän perillepääsyn olisi ollut luovuttaminen. Tuin, autoin ja kannustin. Lohdutin, kuuntelin ja palkitsin. Mentiin aivan hänen vauhtiaan, välillä hitaasti, välillä nopeasti, välillä suoraan ja välillä mutkille. Kun hän keskittyi, meni suoraan oikeaan suuntaan, mutta kun ajatukset harhaili, menokin oli hapuilevaa. Oli alamäkiä, ylämäkiä ja jopa yksi kaatuminen johon kaikki olisi voinut loppua. Mutta ahkerasti hän jaksoi kuitenkin ja palkinto oli sitäkin suurempi. Matkaan kului nelinkertainen aika siihen kiitäjän vauhtiin verrattuna, mutta matkanteko oli mukavaa ja rentoa.

Älä siis koskaan vertaa omaa menestystäsi muihin vaan nauti matkan jokaisesta nyppylästä ja mäestä, vastoinkäymisistä ja voitoista. Oletpa sitten tuotteiden käyttäjä joka kokee kaikkien muiden saavan nopeampia ja parempia tuloksia. Tai voit tietty olla myös halukas hyppäämään oravanpyörästä ja olemaan taloudellisesti vapaa, muttet vaan saa mielestäsi hommia liikkumaan tarpeeksi nopeasti. Oli tilanteesi mikä tahansa ja liittyipä haasteesi mihin tahansa, ainoa asia mikä pilaa menestyksesi on se, että lopetat yrittämästä. Niin pitkään kun vaan jaksat väsyneillä pienillä jaloillasi potkutella potkupyörällä eteenpäin, niin pitkään pääset lähemmäs maaliasi ja tavoitettasi.

Aseta siis tänään itsellesi tavoite kolmen kuukauden päähän ja jos mitenkään voin auttaa sinua saavuttamaan tavoitteesi, soittele 0404138481 tai laita säpoa masunkutistaja@gmail.com 🙂 Minäkin menen tästä tarkentamaan omia lyhyen aikavälin tavoitteitani koska selkeät tavoitteet toteutuu!

Mainokset

2 thoughts on “Elämää lasten kanssa

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google photo

Olet kommentoimassa Google -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s