Miksi olen ollut hiljaa

Olen hieman ihmetellyt monien bloggareiden kirjoituksia, joissa selitellään syitä kirjoitustauolle. Ja nyt tuli tarve kirjoittaa aiheesta itse. Enhän edes tiedä onko kukaan huomannut hiljaisuuttani…

Itse olen kyllä huomannut. Ja kärsinyt. Ehkä tämä kirjoitus onkin suunnattu lähinnä itselleni, mutta silti tulen sen julkaisemaan. Ainakin uskon niin.

Elin elämääni selkeästi tiettyyn suuntaan kulkien, itsevarmana ja luottaen. Nautin työstäni enkä välittänyt vastoinkäymistä. Vietin aikaa ihanien ihmisten seurassa ja kuulin ja näin onnistumisia, jotka johtuivat ihanista tuotteista, joita sain kaikille tarjota.

Sitten tapahtui jotain ihan käsittämätöntä. Eräs naapurikaupunkini asukas, ihminen, joka ei tiennyt käytännössä mitään edustamistani tuotteista, päätti kirjoittaa blogiinsa oman näkemyksensä, oman totuutensa. Aikani jaksoin vaan naureskella kaikille niille virheille ja väärinkäsityksille, hänen näkemyksille, joita pidettiin totena koska hän on joskus opiskellut yliopistossa tietyn ajan.

Tämä yhden ihmisen näkemys sai ihan älyttömät mittasuhteet. Joka kerta, kun joku jossain sosiaalisessa mediassa meni kertomaan omia kokemuksiaan, joku mitään asiasta tietämätön linkitti blogikirjoituksen, yhden ihmisen oman näkemyksen. Ja kuoro perässä toisteli ”ei voi pitää paikkaansa, sä myyt! Haluat vaan rahaa.”

Usein kirjoitinkin kommentin, jonka poistin ennen julkaisua. Kun ihminen kokeilee jotain, josta saa itselleen hyvää, se kertoo siitä yleensä eteenpäin. Kuten minä kerroin tänään fb:ssä syöneeni hyvää gluteenitonta pastaa. Se oli ihan Ok, koska en hyödy mitään, se tuote ei ole oman yritykseni edustuksessa. Miten kummassa se, että oma yritykseni edustaa tuotetta, tekeekin suosittelusta automaattisesti väärää?

Olen myynyt useita erilaisia tuotteita. Lopettanut edustuksen välittömästi, kun tuote / yritys ei ole enää tuntunut 100% oikealta. En voi suositella kenellekään mitään minkä takana en voi seisoa täysin rehellisesti ja puhua tuotteista syvältä sydämestä.

Väsyin siis kaikkeen sosiaalisen median hälinään. Kestin sitä mielestäni pitkään, mutta minullakin on rajani. Käytin edelleen tuotteita. Tottakai. Kävin edelleen koulutuksissa. Tottakai. Rakastan edelleen tuotteita ja haluan edelleen jakaa hyvää oloa kaikille, mutta yksinkertaisesti vaan väsyin enkä pystynyt puhumaan.

En puhunut pahemmin muustakaan. Vetäydyin omaan kuoreeni. Uskon (tai ainakin syvästi toivon) monen huomanneen jotain olevan vialla. Mutta syystä tai toisesta minun annettiin olla kuoressa. Tiedän että minua pidetään vahvana ihmisenä enkä toki apuakaan helpolla ota vastaan.

Vihdoin sain kuoren rikki. Eräs minulle erittäin rakas ihminen vihdoin kysyi mikä minua vaivaa. Väitin tottakai että kaikki on kunnossa. Kunnes lopulta murruin ja annoin kaiken tulla ulos. Kirjoittamalla tottakai, puhuminen on yhä liian vaikeaa. Ilmankos mulla onkin kurkku kipeänä harvinaisen usein. Kurkkuchakra täysin tukossa…

Tällä kirjoituksella toivon saavuttavani edes jonkun sosiaalisen median käyttäjän miettimään toimintaansa. Jos joku kertoo saaneensa apua, voisiko häntä vaan onnitella? Olisiko kuitenkin mahdollista että hän puhuu ihan rehellisesti, omasta kokemuksestaan, totta? Jos tunnet jonkun pienyrittäjän joka voisi mahdollisesti auttaa sinua voimaan paremmin, olisiko ideaa antaa hänelle mahdollisuus?

Haaveilen maailmasta, jossa ihmiset kohtelisivat toisiaan ihmisinä, kohtaisivat ihmiset oikeasti. Mielipiteitä mahtuu maailmaan eikä sama asia sovi kaikille. Voisiko kuitenkin miettiä hieman sanojaan ja asennettaan? Saman asian voi sanoa niin monella eri tavalla.

Tuntuu jotenkin niin typerältä kirjoittaa näitä asioita. Mutta kun kerran aloitti, ei voi lopettaa. Minua ei siis edes ole henkilökohtaisesti loukattu, vaan en yksinkertaisesti herkkänä ihmisenä enää kestänyt useiden kollegojen dissausta niin päätin sulkeutua täysin…

Olen paljon miettinyt mitä elämälläni teen. Pakko myöntää että jopa tuotekäytön lopettaminen on käynyt mielessä. Mutta onneksi en niin pitkälle sentään mennyt. Rankat ajat ovat nyt toivottavasti takana ja voinkin palvella teitä taas entistä paremmin ❤️

Rakkaudella, Jenni ❤️

2 thoughts on “Miksi olen ollut hiljaa

  1. Hei. Luin sinun kirjoituksesi ja minulla on ollut ihan samoja ajatuksia! Käytän toisen edustajan tuotteita monta vuotta, mutta olen pitänyt matalaa profiilia ja nyt kun olen innostunut ja alkanut kertomaan tuotteista niin tosi paljon kuulee, että ”ei” ja sehän on tosi raskasta olen herkkä ihminen ja miettinyt, että mikä ihmisiä vaivaa. Eikä tarvi olla kiinnostunut, mutta joittenkin ihmisten asenne on niin hyökkäävä ja vaikka asiasta ei edes tiedä. ihmiset kaavoihin kangistuu eikä osaa ajatella tulevaisuuteen tai muuttaa tapojansa. Halusin kirjoittaa sinulle, että et ole tämän asian kanssa yksin ❤️

    • Kiitos kommentistasi ja tsemppiä! Tuo hyökkäävyys on kyllä niin hämmentävää. Usein olen kysynyt mitä on reaktion takana ja sieltä on tullut esiin mielenkiintoisia kokemuksia. Toki suoramyyjissäkin on toisinaan vikaa, mutta niin on ihan varmasti alalla kuin alalla. Some on muuttanut kommunikaatiotapoja ehkä turhankin nopeasti, kaikki eivät sitä vielä tajua ja osaa. Ja tietty toisaalta, kirjoitettua tekstiä on vielä helpompi tulkita erilailla kuin puhetta. Meinasin kirjoittaa ”tulkita väärin”, mutta siinäkin on taas liikaa tulkintaa 😊

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google photo

Olet kommentoimassa Google -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s